Kolmas iso virkattu luonnonvalkoinen matto ja pieni lapanen

Sain eilen valmiiksi kolmannen virkatun luonnonvalkoisen ison maton. Malli on edelleen juhannusruusu ja halkaisijaltaan tämä matto on noin 113cm, eli vähän vähemmän, kuin nuo muut, vaikka olen ohjeen mukaan tehnyt ja samalla trikookuteella. En muuta keksinyt syyksi, kun että kude oli hivenen ohuempaa, kun se on trikooteollisuuden jämätrikoista tehtyä kudetta. Tai ainakin näin olen ymmärtänyt.
Onhan tuo maton virkkaaminen tällaisella helteellä aikaa lämmintä puuhaa, varsinkin kun on maton viimeisillä kierroksilla. Sovalla virkatessa matto oli, kun täkki olisi ollut päällä. En tiedä johtuuko virkkaamisesta, mutta välillä on kämmenet tuosta sisäpuolelta keskeltä kipeät, eli tuosta, missä on ns. elämänviiva, vai miksikä sitä sanotaan.

Tuli näköjään aika tuhnut kuvat, kun aurinko meni pilveen. Taitaa ruveta satamaan. Toisaalta ihan hyvä, niin saa pihakasvit vettä.

Pakko näyttää kuva pienenpienestä lapasesta.
Tämän voitin novitan sivuilla olevasta piffistä. Piff tarkoittaa tietääkseni sitä, että, kun voittaa piffistä, niin on velvollinen jollaintapaa joko järjestää piffi (jossa kolmelle tai useammalle palkinto) tai lahjoittaa jotain itsetehtyä hyväntekeväisyyteen. Piffin voi myös järjestää muuallakin kun novitan sivuilla. Näin olen ymmärtänyt.
Lapanen ei siis ole minun tekemä, mutta aivan ihana ja kiva idea. Pitäisiköhän talvella kokeilla itsekkin tehdä??

Oikein ihanaa kesää kaikille!!
Joko talviturkit on heitetty?
Itse en uskalla edes varpaita kastella, ennekun järvivedet on yli 25 asteisia. Pienenä kyllä melkein asuin järvessä, mutta näin vähän vanhempana en mene veteen, ellei ole viimeinen pakko. Yhdessävälissä oli 6 vuotta välissä, etten edes varpaitani kastellut järvessä. Se vesi on niin kamalan kylmää ja märkää...