karhusukat

Pitkästä aikaa tein jotain oman mukavuusalueeni ulkopuolelta.
Karhusukat ystäväni puolisolle.
Kirjoneule on aina tuottanut minulle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Murheengryynejäni ovat olleet langankierrot ja värin vaihtumiskodat.
Omasta mielestäni teen ihan löysiä lankalenkkejä, mutta se vaikuttaa sitten tuohon värien vaihtumiskohtiin. Reunimmaiset silmukat eivät oikein ole hyvän näköiset. Tähän auttaa varmaan vain neulominen.
Olen todella hidas neulomaan kirjoneuletta. Aina kiertyy langat yhdenkin kierroksen aikana niin toisiinsa, että saan ihan tosissaan selvitellä niitä joka kierroksen jälkeen.
Voi myös olla, että koska käsialani on tiukkaa ja käsien neulomisasennollakin on merkitystä, niin sen takia kirjoneuleen neulominen on tuskallista ja hidasta. Pitäisi varmaan opetella vähän "löysempi" käsiala.
Tuosta tiukasta käsialasta tulikin mieleeni, että saan aina tehdä mallitilkun omalle käsialalleni sopivaksi aina kun rupean tekemään jotain ohjeen mukaan. Monesti olen tehnyt (jos on aikaa) ohjeen mukaan ja siitä olen sitten nähnyt kuinka pienempi työstä tulee minun käsialallani ja sen jälkeen lisään silmukoita tarpeen vaatiessa.
Jussisukkia olen tehnyt useammat parit. Niitä onkin ollut nopeampi tehdä, koska niissä on vain salmiakkikohta kirjoneuletta.

Näihin karhusukkiin olen ihan tyytyväinen. Ensimmäiset sukat, jossa on näin paljon kirjoneuletta.