Joulun jälkeen tai oikeastaan vuoden alusta on neuletahtini hidastunut. Osaksi ihan tarkoituksella ja osaksi pienimuotoinen turhautuminen on iskenyt.
Kokoajan olen kyllä neulonut ja saanutkin valmiiksi useita sukkia ja töppösiä, mutta silti tuntuu, että ei tule valmista millään. Olisko liikaa keskeneräisiä, mitkä tuolta alitajunnasta muistuttelee olemassaolostaan. Silti ei huvita niitäkään saada valmiiksi. Se tarvitsee tietynlaisen inspiraation, että tarttuu keskeneräisiin töihin. Tai, jos tarkemmin miettii, niin kesken on vain neuleliivi itselle (ainoa itselle tuleva neule), sukat tyttärelleni (joskin sukat ovat jo auttamattomasti liian pienet) ja vauvanpeitto (kenelle lie).
Huomena menen ensimmäistä kertaa neulekerhoon. Ystäväni pyysi kahvilaansa muutaman ystävänsä neulomaan ja turisemaan kahvikupposen ja neuleen merkeissä. Tarkoitus on varmaan vähän suunnitella myyntitapahtumia ja myyntireissuja. Luulisin, että huomena iskee neulekärpänen uudelleen voimakkaammin.
Olen huomannut itsestäni, että into neulomiseen ja virkkaamiseen saattaa syttyä ihan pienestäkin asiasta. Ei tarvitse nähdä kuin kuva jostain kivasta neuleesta tai joku vain puhuu neulomisesta tai virkkaamisesta, niin minulla rupeaa sormet syyhyämään. Sitä odotellessa...

Loin itselleni instagram-tilin tyttäreni avustuksella eilen. Itse en laita vielä kuvia, mutta kyllä senkin aika vielä tulee. Opettelen ensin käyttämään instaa kunnolla.
Aivan mahtavia töitä ja kuvia kaikki on sinne laittaneet.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna töihin ja sen jälkeen neulekahvilaan, joten kuulumisiin...